Helsinki, ikuisesti on Peter von Baghin pitkäaikaisen unelman toteutuma. Se on suuri Helsinki-aiheinen kooste-elokuva Pohjolan valkeasta kaupungista. Kyseessä on arkistomateriaaliin ja suomalaiseen taiteeseen perustuvaa kaupunkisinfonia ja spektaakkeli illuusioiden Helsingistä. Von Bagh etsii elokuvassaan kaupungin henkeä ja sielua ja tekee sen tyylilleen uskollisena assosiaatioiden ja kompilaatioelokuvan parhaiden perinteiden mukaan. Elokuva on samalla suomalaisen taiteen kuva ja toimii paitsi Helsingin muotokuvana myös laajempana esseenä suomalaisesta kulttuurista.

Suomen pääkaupunkia on kuvattu runsaasti elokuvissa, niin fiktioissa kuin dokumenteissakin.
Parhaat suomalaiset elokuvantekijät ovat vuosisadan ajan kertoneet Helsingistä: Erkki Karu, Valentin Vaala, Nyrki Tapiovaara, Teuvo Tulio, Matti Kassila, Risto Jarva, Mikko Niskanen, Aki Kaurismäki... Tätä täydentävät hienojen dokumenttikuvaajien, kuten Aho & Soldanin, otokset. On olemassa kuvaa 1900-luvun ensi vuosikymmeniltä, sodasta ja rauhasta, pääkaupungin olemuksen tiivistävistä miljöistä: asemalta, stadionilta, toreilta, puistoista ja takapihoilta. Elokuvassa fiktiiviset ja todelliset henkilöt saavat saman todistusvoimaisen läsnäolon.

Elokuvassa käytetään myös kirjallisuuden katkelmia, maalauksia ja valokuvia - kuitenkin hillitysti, pääpaino on elävällä kuvalla ja sillä ajan ja paikan konkretian pelkistävällä erityiskosketuksella, jonka vain elokuva voi todistusvoimaisesti esittää.

Tavoitteena dialogi elokuvan aineksien kesken. Tarinan kertoja, tajunnanvirran keskipiste, on tietysti Helsinki itse. Kuvat ovat puolueettomia ja järkkymättömiä, niitä vasten heijastuvat ihmisten luulot siitä mitä he ovat ja mitä heidän kaupunkinsa on, se miten kaupunki on heidän elämänsä kuori. Vanha, kultturelli Helsinki kohtaa sieluttomampien uusien aikojen nousukasmaisuuden - jossa on kuitenkin enemmän tasoja kuin itse, tai kukaan omaa aikaansa elävä, voi huomata. Ikuinen kaupunki on olemassa oikeasti.

Elokuva on katsottavissa Yle Areenassa: areena.yle.fi/1-673226