Seppo Rustaniuksen uusin dokumenttielokuva kertoo Neuvosto-Karjalan suomalaisväestön traagisesta kohtalosta Stalinin vainoissa. Vaikka aihetta on aiemminkin käsitelty, on ”Karjalainen kiirastuli” ensimmäinen dokumenttielokuva, joka näyttää koko suunnattoman tragedian laajuuden ja syvyyden. Rustanius on haastatellut ihmisiä ja penkonut arkistoja. Yksilöiden kertomusten kautta kärsimys ja pelko saavat yleispätevän merkityksen.

Karjalassa asuneet suomalaiset nimittivät vuosien 1937-1938 vainoja ”Isoksi vihaksi”. Stalinin vainot kohdistuivat kaikkiin kansallisuuksiin, mutta väestömäärään nähden suomalaisia pidätettiin, karkotettiin ja teloitettiin suhteellisesti eniten Karjalassa. Vangitsemiset ja karkotukset kohdistuivat vähintään joka toiseen tai jopa ¾-osaan suomalaisista. Tarkkoja lukuja tutkijat eivät ole vieläkään saaneet selville. Arvellaan, että Karjalassa vangittiin noin 7000 suomalaista ja heistä teloitettiin noin 4000. Voidaan puhua kansanmurhasta.

Suomalaiset olivat tulleet Karjalaan pakolaisina kansalaissodan jälkeen, loikkareina 1930-luvun pulavuosina ja värvättyinä muuttajina Amerikasta ja Kanadasta. Monet olivat omistautuneet sosialismin rakentamiselle. Järkytys oli suuri, kun yhä useampi joutui tekaistujen vakoilusyytösten kohteeksi. Suomen läheisyys teki suomalaisista epäluotettavia. Karjalassa epäiltiin, että valkoiset suomalaiset lähettivät jatkuvasti vakoilijoita, ”spiooneja” sabotoimaan sosialistista rakennustyötä. Ensin joutuivat uhriksi Puna-armeijan suomalaisupseerit, sitten puoluekaaderit ja lopulta koko väestö.

Suomalaisuus riitti syyksi pidättämiseen. Elokuvassa ihmiset kertovat miten naapurit saattoivat yhtäkkiä kadota. NKVD:llä, valtion turvallisuuselimellä oli kiintiöt kullekin alueelle ja kansallisuudelle. Ihmisiä vangittiin kunnes kiintiöt olivat täynnä. Paikalliset viranomaiset pitivät vielä kunnia-asianaan kiintiöiden ylittämistä. Elokuvassa kerrotaan tapauksia, jolloin pidätettäväksi suunniteltu sai tiedon etukäteen ja pakeni. Miliisit veivät sitten naapurin.

Ihmisiä vietiin, kidutettiin ja tuomittiin mitä merkillisimmillä tekaistuilla syytteillä. NKVD:n virkailijat ja miliisit olivat täystyöllistettyjä ja joutuivat turvautumaan usein massapidätyksiin. Petroskoin ja Karhumäen vankilat ja miliisilaitokset olivat olivat tupaten täynnä. Ihmisiä vietiin työpaikoiltaan kuorma-autolasteittain. Esimerkiksi Petroskoin sinfoniaorkesteri, jossa oli paljon suomalaisia, pidätettiin ja vietiin suoraan konsertista frakeissa vankileirille.

Omaisille kerrottiin, että vangitut tuomittiin työleireille ilman kirjeenvaihto-oikeutta. Tosiasiassa suurin osa ammuttiin läheisissä metsissä pian pidätysten jälkeen. Tuskallinen totuus on paljastunut vasta Neuvostoliiton hajoamisen jälkimainingeissa.

Dokumenttielokuvassa ”Karjalainen kiirastuli” kuvataan suomalaisten pelkoa ja ahdistusta alun toivosta lohduttomaan loppuun. Koskettavat kertomukset tuovat muistot ja tuskat esiin. Terrorin aiheuttama sisäinen kipu ja ahdistus näkyy haastateltavien olemuksessa vieläkin, vaikka he kertovatkin tarinansa ihmeteltävän arvokkaasti.

”Karjalainen kiirastuli” jatkaa monista vuoden 1918 elokuvistaan tunnetun Rustaniuksen edellisen elokuvan ”Syytteitä utopistille” tematiikkaa. Elokuvan käsikirjoituksesta vastaavat Rustaniuksen ohella petroskoilainen tutkija-toimittaja Eila Lahti-Argutina ja Jouko Aaltonen. Kuvaus on Pekka Aineen, leikkaus Timo Linnasalon, äänisuunnittelu Martti Turusen ja musiikki Heikki Valpolan käsialaa. Elokuva on YLE TV2:n Dokumenttiprojektin ja Illume Oy:n yhteistuotantoa.