Talvisodan rauhanehtojen mukaisesti Hanko ympäröivine alueineen luovutettiin Neuvostoliitolle sotilastukikohdaksi 30 vuodeksi maaliskuussa 1940. Pietari Suuren ajoista Hangolla, Gangutilla on ollut aivan erityinen merkitys venäläisille. Dokumentti kuvaa Hangon tukikohtaa, Gangut-myyttiä ja sen merkitystä erityisesti tämän päivän Venäjällä.
KRASNYJ GANGUT – PUNAINEN HANKO
Joulukuussa 2001 Pietarin Kuptsinon alueen koulussa n:o 368 on erityinen merkkipäivä. Koulussa sijaitsevassa "Voittamattoman Gangutin Museossa" vietetään Hangon merisotilaallisen tukikohdan 60-vuotisjuhlaa. Juhlat avaa Hangon veteraani Pavel Repka, joka joulukuussa 1941 pelastui täpärästi hyisestä merestä, kun hänet ja 5000 muuta "hankolaista" neuvostosotilasta yritettiin evakuoida hylätystä tukikohdasta meriteitse, päämääränä piiritetty Leningrad.
Talvisodan rauhanehdoissa Suomi pakotettiin luovuttamaan Hangon niemimaa ympäröivine vesialueineen Neuvostoliitolle 30 vuoden ajaksi. 8000 asukkaan idylliseen pikkukaupunkiin asettui 30 000 venäläistä, etupäässä Pietarin alueelta tullutta sotilasta sekä siviilihenkilöä. Neuvostoliiton tarkoituksena oli sulkea Suomenlahden suu Leningradin suojelemiseksi ? tämä ajatus on perua jo Pietari Suuren ajoista.
Hangosta alettiin rakentaa venäläistä kaupunkia. Siellä toimivat koulut, elokuvateatteri, sairaala, sairaanhoito-oppilaitos, leipomot ? kaikki mitä tarvitaan pitkä-aikaiseen olemiseen. Tukikohdassa elettiin kuitenkin poikkeusolosuhteissa, sodan sytyttyä uudelleen ei esim. Leningradin piirityksestä tiedetty Hangon tukikohdassa. Tukikohdasta pelastuneet muistelevat vieläkin elämää Hangossa paratiisina.
Hangolla, Gangutilla, on aina ollut erityinen merkitys Venäjälle, etenkin Pietarille. Pietari Suuren laivasto saavutti ensimmäisen merivoittonsa Rilaxin taistelussa Hangon pohjoispuolella 1714 ja siitä asti heinäkuun 26. pvä on ollut Venäjän laivaston vuosipäivä. Pietarissa on Hangolle omistettu kirkko ja katu sekä kaksi Hanko-museota. Hangon tukikohjdan komentaja Kabanovin sanoin: jokainen venäläinen tuntee sanan "Gangut".
Saksalaisten miehitettyä Viron Hangon tukikohta jäi venäläisten kannalta linjojen taakse. Tukikohdan strateginen merkitys väheni ja huolto vaikeutui. Tukikohta oli evakuoitava, joko maitse hyökkäämällä tai pitkin tiheästi miinoitettua Suomenlahtea.
Varsinaisessa Hangon tukikohdassa ei juurikaan taisteltu, veriset taistelut tapahtuivat ympäröivässä saaristossa ja Bengtskärin majakalla.
Dokumentti kertoo Voittamattoman Hangon Merisotilaallisen Tukikohdan lyhyen historian lisäksi ennen kaikkea venäläisestä Gangut -myytistä, joka elää voimakkaana tämän päivän Pietarissa. Keskeisenä tapahtumapaikkana on koulu, jossa Hangon tukikodan muistoa siirretään tuleville polville. Dokumentti kuvaa myös murrosvaiheessa elävän imperiumin sielunmaisemaa, pyrkimystä pitää kiinni kadonneesta kunniasta ja kansallisesta ylpeydestä.
Tietoja
Alkuperäinen nimi |
Gangut |
Tekstityskieli |
englanti |
Genre |
Dokumentti |
Tuotantovuosi |
2003 |
Tuotantomaa |
suomi |
Kesto |
54 min |
Tekijät
Ohjaus |
Kari Juhana (KJ) Koski (myös käsikirjoitus) |
Elokuvaus |
Pekka Uotila |
Äänitys |
Hande Koski |
Äänisuunnittelu |
Tero Malmberg |
Leikkaus |
Timo Linnasalo |
Esitykset ja palkinnot
TV-esitykset
- 22.10.2003 YLE Dokumenttiprojekti
Festivaalit
- 17.09.2003 Hangon kaupungintalon juhlasali
Tuotanto
- Pertti Veijalainen, Illume Oy