Elokuva kertoo miten köyhän, puolikuuron naisen elämä johtaa vääjäämättömään lopputulokseen nuoressa itsenäisessä Suomessa. Hänet pidätetään punakaartin naiskomppanian jäsenenä vuonna 1918 ja tuomitaan vankileirille. Siitä lähtien hän on merkitty, ”yhteiskunnalle vaaralliseksi luokiteltu”. Hän toimii 1920-luvulla aktiivisesti helsinkiläisissä vasemmistolaisissa nuorisoseuroissa, vetää kirjallisuustoimikuntaa, kirjoittaa järjestölehtiin.
Valtiollisella poliisilla on kaikki oikeudet puuttua radikaaliin toimintaan; kansakunnan yhtenäisyys tulee taata keinolla millä hyvänsä.
1930-luvun alussa kommunistien toiminta kielletään lailla ja sitä mukaa paranoia lisääntyy. Valpo tarkkailee ja raportoi tuhansien ihmisten elämää. Petturuuden ja sankaruuden erosta tulee häilyvä.
Martta Koskinen ei tee koskaan itsestään numeroa, mutta hänet ilmiannetaan moneen kertaan. Hän tutustuu vankilassa Hertta Kuusiseen, pääsee sitä kautta sivistyneistön piireihin, työskentelee ahkerasti ompelijattarena mm. kirjailija Hella Wuolijoelle. Hän auttaa aina kykyjensä mukaan nuorempiaan ja jatkosodan aikana sodastakieltäytyneitä tinkien omasta vaatimattomasta elintasostaan.
Hän ryhtyy viestinviejäksi maanalaiselle vastarintaliikkeelle, jonka toiminta on lähes olematonta, paljolti pienen piirin keskinäistä kinastelua. Hän piilottelee kommunistien johtohenkilöä, Hertta Kuusisen sulhasta, Yrjö Leinoa. Jäätyään kiinni hän kieltäytyy paljastamasta mitään.
Martta Koskinen on viimeinen valtiovallan Suomessa teloittama nainen.
Häntä pidetään maanpetturina, vakoilijana, vihollisen kätyrinä.
Joillekin hän on mielipidevanki, toisinajattelija, pasifisti.
OMPELIJATAR on ihmisoikeustarina 70 vuoden takaa ja samalla tarina nuoresta Suomesta.
Dokumentti luo 1920-1940 -lukujen Suomesta näkymän, jota ei ole paljon käsitelty. Asiakirjat kertovat ihmisten järjestelmällisestä valvonnasta, jota poliisin kymmenet työntekijät suorittivat valtiojohdon ohjaamina, mutta joka ei olisi toiminut ilman satoja ilmiantajia ja todistajia, ilman maata hallitsevaa pelon ja vainoharhaisuuden ilmapiiriä.
Martta Koskinen on yksi esimerkki tämän vainoharhan kohteista. Hän on viimeinen valtiovallan Suomessa teloittama nainen.
Elokuva on katsottavissa Yle Areenassa: areena.yle.fi/1-2954004
Tietoja
Alkuperäiskieli |
suomi |
Tekstityskieli |
englanti |
Genre |
Dokumenttielokuva |
Tuotantovuosi |
2015 |
Tuotantomaa |
Suomi |
Kesto |
93 min |
Traileri |
https://vimeo.com/138278424 |
Tekijät
Ohjaus |
Ville Suhonen (myös käsikirjoitus) |
Elokuvaus |
Pekka Uotila |
Äänisuunnittelu |
Pietari Koskinen |
Leikkaus |
Tuuli Kuittinen |
Käännös |
Tiina Kinnunen |
Grafiikka |
Jari Koski |
Lavastus |
Kaisa Mäkinen |
Pukusuunnittelu |
Kaisa Mäkinen |
Rekvisiitta |
Raimo Mikkola, Teija Ahola |
Äänileikkaus |
Olli Huhtanen |
Foley |
Heikki Kossi, Toivo Kallio, Pietu Korhonen |
Voice-overien äänitys |
Mikko Oinonen |
Miksaus |
Pietari Koskinen, Peter Nordström |
Tuottaja |
Pertti Veijalainen, Merja Ritola. Venla Hellstedt |
Tuotantopäällikkö |
Marianne Mäkelä |
Esitykset ja palkinnot
TV-esitykset
- 07.12.2015 Yle TV1, Dokumenttiprojekti
Festivaalit
- 19.03.2016 Jussi-palkinto (Paras dokumentti)
- 10.03.2016 Tampereen elokuvajuhlat (Erikoispalkinto)
- 25.01.2016 DocPoint 2016
- 25.09.2015 Rakkautta ja anarkiaa
- 22.08.2015 Sinisen meren elokuvajuhlat
- 11.06.2015 Sodankylän elokuvajuhlat
- 01.01.2015 Kino Sampo Film Festival
Tuotanto
- Venla Hellstedt
- Merja Ritola
- Pertti Veijalainen, Illume Oy